Kiotossa Suomi on sitoutunut siihen, että kasvihuonekaasujen päästöt ovat vuonna 2010 samalla tasolla kuin vuonna 1990. Vuosina 1990-1999 päästöt pysyivätkin suurinpiirtein ennallaan. Tavoitteessa pysyminen vaatii lisätoimia tulevina vuosina. Kasvihuonekaasujen päästöt Suomessa koostuvat mm. energiantuotannon (65 %), liikenteen (18 %), maatalouden (10 %) ja teollisuuden (5 %) osuuksista.
Lipposen hallitus toi eduskuntaan selostuksen kansallisesta ilmastostrategiasta keväällä 2001. Eduskunta hyväksyi siitä ympäristövaliokunnan ehdottaman lausunnon. Lokakuussa 2001 Suomi esitti kolmannen kansallisen raportin YK:n ilmastomuutoksen puitesopimuksen toteuttamisesta. Selostus, lausunto ja raportti sisältävät järkeviä ajatuksia mutta ilmeisesti riittämättömiä toimia. SKP:n keskuskomitea otti niihin kantaa 17.3.2001. Keskuskomitean mielestä olennainen tehtävä Suomessa on energiatalouden rakenteen uudistus, joka yltää Kioton velvoitteita pitemmälle. SKP:n vaaliohjelmassa esitetään, että eduskunta voisi asettaa Kioton sopimusta tiukemmat tavoitteet hiilidioksi- ja muiden päästöjen vähentämiselle. Ruotsi, Saksa ja Englanti ovat jo asettaneet itselleen Kioton velvoitteita tiukemmat tavoitteet.
Päästötavoitteissa pysyminen nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä energian tuotannosta ja kulutuksesta. Mm. ministeri Sasi on esittänyt, että ydinvoiman rakentaminen on tärkeä osa Suomen ilmastostrategiaa. Ydinvoimalat tuottavat nykyisin noin puolet Suomen sähköstä. Hallituksen ilmastostrategian ydinvoimavaihtoehdossa niiden osuus kasvaa edelleen. Ydinvoimakeskustelua käydään edelleen. SKP vastustaa ydinvoiman lisärakentamista, koska siihen liittyy ympäristöriskejä, koska muut vaihtoehdot ovat työllistävämpiä, demokraattisempia ja edullisempia. Nykyisenkaltainen ydinvoima tarvitsee uraania, joka myös on uusiutumaton luonnonvara. Olennaista on kysyä miksi Suomessa tarvittaisiin jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän sähköä ja muuta energiaa.
Kestävän energiatalouden kannalta tärkeitä kysymyksiä on paljon: Miten ja missä järjestyksessä vähennetään uusiutumattomien energialähteiden (hiili, öljy, turve, maakaasu) käyttöä? Miten edistetään uusiutuvien (tuuli, vesi, aurinkovoima; halot, hake ja jäte) energialähteiden hyödyntämistä? Miten parannetaan tuotannon tehokkuutta ja energian säästöä? Miten edistetään lämmön ja sähkön yhteistuotantoa? Miten laajennetaan julkisen liikenteen osuutta ja otetaan käyttöön liikenteen uusia voimanlähteitä? Ratkaisuja tehdään myös kuntien ja kylien tasolla. Lähellä olevien energia-asioiden seuraaminen ja tunteminen on tärkeää.